Ocean Globe Racen toinen etappi Kapkaupungista Aucklandiin starttasi kevyissä tuulissa. Kapkaupungin edusta on haastava alue, kun korkeat vuoret sekoittavat tuulta ja virtaukset ovat voimakkaita. Purjeita vaihdeltiin tiiviiseen tahtiin ja pääsimme parin vuorokauden sisällä kiinni myötäisiin tuuliin. Galiana WithSecure -vene kulkee myötäisissä tuulissa erinomaisesti. Tästä alkoi matka syrjäisen ja koskemattoman Eteläisen valtameren halki kohti Uutta-Seelantia.

Vaikka elämä on askeettista Eteläisellä valtamerellä, niin on kyllä uskomattoman hienoa päästä purjehtimaan näissä syrjäisissä ja koskemattomissa maisemissa. Eteläinen valtameri ja Antarktis ovat vieläkin, haasteellisten olosuhteidensa takia, melko tutkimattomia alueita. Olemme nähneet matkan varrella lähietäisyydeltä mm. kaskelotin ja useita eri albatrossilajeja. On ollut koukuttavaa seurata täällä elävien lintujen lentosuorituksia, kun ne ottavat aallonharjoista nostetta ja jatkavat liitoaan. Välillä ne pysähtyvät isoiksi ryhmiksi veden pinnalle kellumaan, useat erikokoiset lajit sovussa keskenään.
Purjehdimme kilpailussa, jossa ei saa käyttää modernia teknologiaa. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että me suunnistamme vain paperikartan, astronomisen navigoinnin ja merkintälaskun avulla, saamme säätietoja sääfaksilla tai radiolla (ainakin joskus) ja kuuntelemme vapaa-ajalla musiikkia kasettisoittimella tai livenä Villen kitarasta. Elämän yksinkertaisuuteen tottui taas ensimmäisen kahden viikon jälkeen ja pystyi taas keskittymään purjehtimiseen täysillä. Täällä on helpompi elää hetki kerrallaan, kun aina pitää vaan keskittyä hoitamaan käsillä oleva vahti mahdollisimman hyvin.

Täällä purjehtiminen vaatii tarkkaa valmistautumista ja jatkuvaa huolellisuutta. Pidämme käytännössä aina itsemme valjailla veneessä kiinni, tippua ei yksinkertaisesti saa. Veneessä liikkuessa pitää aina olla ote jostain ja sisällä liikumme crocsit jalassa, jotta vältytään liukastumisilta. Itsensä kunnossa pitäminen on päivittäinen rutiini, kädet kannattaa esimerkiksi rasvata jokaisen vahdin jälkeen. Pienetkin ongelmat saattavat eskaloitua pahemmiksi, kun eletään jatkuvasti kosteissa olosuhteissa ja lähimpään rantaan on satoja kilometrejä. Kannella pitää olla aina oikea määrä ihmisiä tekemässä purjemanööverejä, jotka käydään ennen tekemistä aina yhdessä läpi. Olemme lisäksi kirjoittaneet jokaisesta manööveristä tarkat kuvaukset, joita täydennetään aina kun opitaan jotain uutta. Välillä teemme useamman manööverin muutaman tunnin vahdin aikana, silloin menee vahti nopeasti.
Sääolosuhteiden seuraamisessa on tärkeintä seurata aktiivisesti matalapaineiden liikkeitä, jotta pääsemme niiden pohjoispuolelle ja vältämme kovat vastatuulet. Kun matalapaine menee yli meidän eteläpuolelta, niin tuuli tulee ensin luoteesta, sitten se kääntyy lännen kautta lounaaseen. Kääntyvät kovat tuulet aiheuttavat ristiaallokkoa, joka tekee veneen ajamisesta välillä melkoista urheilua. Meidän kohdalle sattui keskimäärin yhden matalapaineen tuulet kerran viikossa. Matalapaineen lähestymisen huomaa varmimmin ilmanpainetta piirtävästä barografista, jonka äkillinen pudotus saa alentamaan reivauskynnystä ja valmistautumaan kovempaan keliin. Vene pidetään muuten käytännössä aina myrskyvalmiudessa.

Yhteydenpitovälineenä maihin ja muihin veneisiin toimii HF-radio (high frequency radio), joka lähettää radioaaltoja sellaisella taajuudella, että ne etevät ionosfäärin ja maan tai meren välillä heijastuen Suomeen saakka. Yhteyden onnistuminen riippuu ns. radiokeleistä, joihin vaikuttaa mm. auringonpilkkujen ja revontulten määrä. HF radio mahdollistaa joidenkin veneen asioiden valmistelun ennen välietappiin saapumista ja joskus saa myös kuulla kuulumiset kotoa. Keskustelut suomalaisen radiotiimin kanssa ovat aina viikon kohokohtia. Radioamatöörit välittävät meille myös aina yhteyden salliessa high seas -säätietoja (käytännössä jonkun matalapaineen koordinaatit jollain hetkellä) ja tietoa kisatilanteesta. Jos yhteys sattuu olemaan erinomainen, niin olemme saaneet kuulla uutisia merenkulkijoille ja jopa päivän Fingerporin loppukevennyksenä. Meillä on myös päivittäinen “Buddy-chat” muiden kilpakumppaneiden kanssa, jossa kilpakumppanit jakavat sijaintiaan sekä sää- ja tuulitietojaan. On hienoa, että veneiden välillä vallitsee hyvä yhteishenki ja kriittisiä säätietoja jaetaan toisten kanssa. Lisäksi on mukava kuulla kuulumisia jo tutuiksi tulleilta muilta venekunnilta. Viimeksi parin veneen tytöt innostuivat laulamaan synttärionnittelut Alexille, kun he kuulivat meidän juhlineen niitä.

Tasmaninmeri ja Uuden-Seelannin rannikko tarjosi melkoisen loppurutistuksen, mutta nyt alkaa kuukauden maissa olo ja joululoma. Ensin laitetaan toki vene kuntoon ja valmiiksi kolmatta etappia varten. Vapaa-ajalla ajattelin ensitöikseni hankkia Skipperin paikallisen käytännön koulutuksen ja käydä tutustumassa kaupunkiin ja lähiseutuun myös vesiltä käsin. Aina on muutenkin mukava hankkia lisää osaamista veneilyn parista. Jos aikaa riittää, niin olen haaveillut visiitistä Eteläsaarelle.